Tapaamisoikeuden arvioinnin lähtökohta on, että lapsen edun on tavata vanhempaansa. Aina näin ei kuitenkaan ole ja tapaamisoikeus on mahdollista poistaa kokonaan. Oikeuskäytännössä tapaamisoikeuden poistamiseen on suhtauduttu todella varovaisesti, ja tosiasiassa tapaamisoikeus poistetaan äärimmäisen harvoin. Tapaamisoikeuden poistamisella puututaan vakavasti lapsen oikeuteen, sillä yhteys toiseen vanhempaan katkeaa kokonaan eikä näin ollen lapsen oikeus vanhempaansa toteudu lainkaan. Lähtökohtaisesti vanhemman merkitystä lapselle pidetään niin perustavanlaatuisena, ja että lapsen identiteetin kehittymisen kannalta on tärkeää saada realistinen kuva vanhemmastaan, vaikka sitten valvottujen tapaamisten muodossa. Tästä syystä, ennen kuin tapaamisoikeutta poistetaan kokonaan, tulee arvioida, onko tapaamisiin liittyvä ongelma poistettavissa siten, että tapaamiset määrätään valvotuksi. Tapaamisoikeus on mahdollista poistaa esimerkiksi, jos vanhemmilla on krooninen huoltoriita, tapaajavanhemmalla on vakava päihde- ja/tai mielenterveysongelma, tapaajavanhempi on syyllistynyt lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, tapaajavanhempi suorittaa pitkää vankeusrangaistusta ja lapsi ymmärtää tapaamisten tapahtuvan vankilassa ja lapsi vastustaa tapaamisia, lapsi vahvasti ja perustellusti kieltäytyy tapaamisista, lapsi pelkää ja ahdistuu tapaamisista (koskee muun muassa vakavia perheväkivaltatapauksia) tai pitkäaineinen valvonnan tarve tapaamisille.

Korkein oikeus on antanut tuoreen ennakkopäätöksen (KKO 2023:5 26.1.2023), jossa lasten oikeus tavata vanhempaansa poistettiin. Korkein oikeus tässä ratkaisussa kiinnitti huomiota erityisesti siihen, että huoltolain uudistuksessa korostettiin entisestään sitä, että lasta tulee suojalla kaikenlaiselta väkivalta. Huomionarvoista on se, että myös henkinen väkivalta on väkivaltaa. Tapauksessa korkein oikeus punnitsi keskenään sitä, mitä lasten ja vanhemman tapaamiset merkitsisivät verrattuna siihen, mitä tapaamisten toteutuminen tarkoittaisi lasten kasvulle ja kehitykselle. Korkein oikeus oli sitä mieltä, että lasten ja isän väliset valvotutkin tapaamiset tulisivat kuormittamaan lapsia psyykkisesti ja aiheuttamaan vaaraa heidän tasapainoiselle kehitykselleen. Korkein oikeus toteaa, että ” Selvää on, että vanhemmat eivät saa kohdistaa lapseen minkäänlaista väkivaltaa ja lasta on suojeltava myös muuhun henkilöön kuin lapseen itseensä kohdistuvalta, esimerkiksi vanhempien väliseltä väkivallalta. Vaikka valvotuissa vaihdoissa ja tapaamisissa voidaan pitkälti poistaa sekä vanhempien välisen että vanhemman lapseen kohdistaman fyysisen väkivallan uhka, voi väkivaltaisesti aiemmin käyttäytyneen vanhemman tapaaminen aiheuttaa lapsessa pelkoa ja turvattomuutta sekä vaarantaa hänen psyykkistä terveyttään ja kehitystään.”

Korkeimman oikeuden ratkaisusta voidaan oikeusohjeena todeta se, ettei lapsen oikeus tavata vanhempaansa ole rajoittamaton. Lisäksi lapsen suojaaminen vanhemman vahingoittavalta käytökseltä tulee ymmärtää laajasti. Kyse ei ole vain siitä, että vanhemman estetään jatkossa kohdistamasta lapsiin väkivaltaa, joka olisi mahdollista tehdä valvotuissa tapaamisissa, vaan lapsen hyvinvointi, kasvu ja kehitys tulee ymmärtää laajasti ja lapsen yksilöllisistä tarpeista lähtien.

Korkeimman oikeuden päätös on luettavissa kokonaisuudessaan KKO:n nettisivulla.