Maanantai 21.9.2015 klo 14:54 – Helinä Häkkänen-Nyholm Sain hiljattain puhelun, jossa soittaja kysyi neuvoja siihen, miten hänen tulisi kohdata kummilapsensa, joka on vieraannutettu vanhemmastaan. Soittaja kertoi itsellään olevan hyvät suhteet lapseen ja kumpaankin tämän vanhempaan, mutta hän koki epätietoisuutta sen suhteen, miten toimia lapsen kanssa tässä vaikeassa elämäntilanteessa. Yllättävää kyllä, tämä oli ensimmäinen kerta kun tämä hyvin tärkeä kysymys minulle esitettiin. Lapsen vieraannuttamisesta vanhemmastaan on puhuttu paljon yhteiskunnassamme viime vuosina, mutta keskustelu on nivoutunut lapsen, vanhempien ja korkeintaan isovanhempien ympärille. Käytännössä vanhemmastaan vieraannutettu lapsi menettää kuitenkin vakavassa vieraannuttamistapauksessa myös useita muita ihmisiä ja heihin muodostuneita kiintymyssuhteita. Erään toimistomme hoidettavana olleen tapauksen yhteydessä laskin lapsen menettäneen yhteyden yhteensä kuuteentoista hänelle aikaisemmin hyvin tärkeään ihmiseen. Jokainen näistä ihmisistä varmasti kärsi tästä menetyksestä. Vieraannutetun lapsen tai nuoren kohtaaminen ei ole helppoa. Vaikeimmissa tapauksissa tällaisen lapsen tai nuoren ajatusmaailmaa sävyttävät seuraavanlaiset asiat: a) Kielteinen suhtautuminen ja asennoituminen vieraannutettuun vanhempaan (esim. ”se on ihan looseri”); b) Vanhempaan liittyvät kielteisesti sävyttyneet väärät muistikuvat ja tapahtumamuistot (esim. ”se pahoinpiteli mua kun olin pieni”); c) Vanhempaan kohdistuva avoin vihamielisyys ja aggressiivisuus (esim. ”sais palaa helvetissä”); d) Taipumus nähdä tilanne muuttumattomana ja pysyvänä (esim. ”mä en enää koskaan halua nähdä sitä”). Lapsen tai nuoren kohtaamista vaikeuttaa usein myös se, että vieraannutettu lapsi tai nuori on usein hyvin voimakkaasti emotionaalisesti (ja joskus myös taloudellisesti) kiinnittynyt vieraannuttajavanhempaansa ja hän kokee suhteessa tähän hyvin voimakasta lojaliteettia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö lapsella tai nuorella voisi olla jonkinlainen ajatus siitä, että kaikki se kielteinen, mitä hänelle on vanhemmastaan kerrottu, ei välttämättä ole totta eikä vastaa hänen omia muistikuviaan menneisyydestä. Mitä vanhempana lapsi on vieraannutettu, sitä todennäköisemmin hänellä on myös joitakin itsenäisiä ajatuksia tilanteesta. Vieraannutetun lapsen tai nuoren kohtaamisessa tarvitaan tunneherkkyyttä ja ns. maalaisjärkeä. Lapsi tai nuori voi itse olla hyvin haluton keskustelemaan aiheesta. Jotta lapsen tai nuoren ja vieraannutetun vanhemman kiintymyssuhde voisi palautua, tulisi lapsen asennoitumista kyetä muuttamaan, hänellä pitäisi herätä myötätuntoa suhteessa vieraannutettuun vanhempaan, hänen pitäisi saada käsitellä vihan tunteensa ja hänen pitäisi kokea, että tilanne on mahdollista muuttaa. Alle on koottu joitakin yleisiä neuvoja tällaiseen tilanteeseen. Neuvot sopivat sekä vieraannutetuille lapsille että nuorille.

• Kannusta lasta näkemään myös jotakin positiivisia tai edes neutraaleja asioita vieraannutetussa vanhemmassa. Kannusta tähän vakuuttavasti ja tarvittaessa myös esimerkiksi huumorin kautta (esim. ”no ei se sentään vielä niin paha ole ollut, että se olisi….”). Älä lähde mukaan lapsen vanhempaan kohdistuvaan mustamaalaamiskampanjaan.

• Muistuta lasta niistä tapahtumista ja tilanteista, joissa hän on ollut onnellinen vieraannutetun vanhemman kanssa. Kerro niistä hänelle ja oikaise hänellä mahdollisesti olevia vääriä muistoja. Käytä tarvittaessa hyödyksi valokuvia tai muuta dokumentaatiota menneisyydestä. Kerro lapselle, että ihmisen muisti toimii valikoivasti ja että ihminen on voinut luoda itselle muiston jostakin, mitä ei oikeasti koskaan ole tapahtunut.

• Vetoa lapsen omatuntoon siitä, että hänen käytöksensä (mm. vanhemman hylkääminen, haukkuminen ja nöyryyttäminen) tuottaa monelle ihmiselle pahaa mieltä, kärsimystä ja esimerkiksi univaikeuksia. Suhteuta tämä lapsen maailmaan ja ympäristöön: voit esimerkiksi kysyä häneltä, mitä tunteita se hänessä herättäisi, jos hänen paras ystävänsä yhtäkkiä uuden ystävänsä myötävaikutuksella hylkäisi hänet, mustamaalaisi häntä eikä koskaan enää haluaisi nähdä häntä.

• Kannusta lasta pitämään suhteita yllä edes vieraannutetun vanhemman sukulaisiin tai vanhempiin. Rohkaise häntä ottamaan itse yhteyttä näihin henkilöihin esimerkiksi puhelimen, Skypen tai Facebookin kautta. Kerro hänelle, että nämä ihmiset kaipaavat lasta ja haluaisivat hänen olevan heihin yhteydessä.

• Keskustele lapsen kanssa myötätuntoisesti siitä, millaisia tunteita ja ajatuksia tilanteessa eläminen hänessä herättää. Voit kysyä esim. ”Miltä sinusta tuntuu kun vanhemmastasi puhutaan pahaa?” Pyri saamaan lapsi ymmärtämään se, että tilanne ja hänen tapansa ajatella vanhemmastaan ei edistä hänen psyykkistä hyvinvointiansa. Haasta myötätuntoisella tavalla lapsen vanhempaan kohdistuvia asenteita. Jos lapsi esimerkiksi uskoo, ettei vanhempi ole koskaan rakastanut häntä, kysy häneltä mistä tällainen uskomus on peräisin ja onko vanhempi aiemmin kuitenkin tehnyt sellaisia asioita, jotka voisivat ilmentää sitä, että hän on rakastanut lasta (esim. nukuttanut, vienyt kouluun tai harrastuksiin, tehnyt ruokaa jne jne.)

• Keskustele lapsen kanssa yleisellä tasolla siitä, että toisinaan aikuiset ja vanhemmat riidellessään puhuvat toisistaan pahaa muille, muistavat väärin menneisyyden tapahtumia ja kokevat vihaa ja katkeruutta toisiaan kohtaan, mutta että ulkopuolisten ei pidä mennä tähän mukaan, vaan jokaisella on oikeus säilyttää omat kiintymyssuhteensa muihin ihmisiin ja tehdä niissä omat valintansa.

• Pohdi lapsen kanssa sitä, miten hän voisi vastustaa vieraannuttamista. Voitte esimerkiksi yhdessä pohtia, millaisia taitoja hänen pitäisi oppia, jotta hän voisi esimerkiksi sanoa vieraannuttajavanhemmalle, että pahan puhuminen toisesta vanhemmasta ei tunnu kivalta tai että hän voisi suhtautua näihin vaikuttamisyrityksiin neutraalisti. Voit myös pohtia lapsen kanssa sitä, voisiko hänellä olla jokin mielikuvitushahmo tai todellinen henkilö, joka voisi kannustaa häntä vieraannuttamisen vastustamisessa.

• Kerro lapselle, että vieraannutettu vanhempi rakastaa häntä ja kaipaa häntä, eikä ole lapselle vihainen. Pyri kasvattamaan lapsen turvallisuuden tunnetta siitä, ettei hänelle tapahdu mitään pahaa, vaikka hän olisi yhteydessä vieraannutettuun vanhempaan, ja ettei häntä hylätä.

Jokainen vieraannuttamistapaus on yksilöllinen. Jokainen tapaus on myös siihen osallisiksi joutuneille henkilöille kipeä ja arka. Monelle sukulaiselle, kummille ja ystävälle olisi helpompaa olla lainkaan puuttumatta asiaan. Lapsen myönteistä kehitystä edesauttaa kuitenkin se, että joku puuttuu asiaan ja tarjoaa hänelle tukea, vaikka se tuntuisi aluksi vaikealta ottaa vastaan.