Keskiviikko 26.10.2016 klo 12:20 – Saara Malinen, OTM, lakimies Yhä useammin kohtaan asiakkaita, joilla on selkeä näkemys siitä, että tapaamisoikeus toista vanhempaa kohtaan tulisi toteuttaa valvotusti tai tuetusti. Ilmiö sinänsä mielestäni muistuttaa samaa kuin se, että yhä useampi menee lääkärin luokse siten, että he tietävät, mikä heitä vaivaa ja mikä on hoitokeino ongelmaan. Nykyisin tietoisuus vaihtoehdoista ja julkinen keskustelu ovat vaikuttaneet siihen, että asiakkaat itse osaavat ”pyytää” valvottuja tai tuettuja tapaamisia. Usein esitettyjä kysymyksiä ovat muun muassa ”Kuinka todennäköisesti valvotut (tai tuetut) tapaamiset määrätään?” tai ”Millä perusteilla yleensä saa valvotut (tai tuetut) tapaamiset?” Näihin kysymyksiin vastaaminen ei ole yksinkertaista. Valitettavasti valvottujen ja tuettujen tapaamisten oikeuskäytäntö tällä hetkellä on kuin villi länsi ja ratkaisukäytännöt poikkeavat hyvinkin paljon, vaikka jotain yhdenmukaisuuttakin on havaittavissa. Seuraavaksi asiakas tyypillisesti ihmettelee, miten oikeuskäytäntö voi olla niin vaihteleva. Ongelmana on se, ettei laki tällä hetkellä erityisesti säädä valvotuista tai tuetuista tapaamisista, vaan oikeuskäytäntö on muodostunut lähinnä käytännön tarpeiden vuoksi. Lainsäädäntö on silti mahdollistanut tapaamisten määräämisen, vaikka laissa ei erikseen puhuta mitään valvotuista tai tuetuista tapaamisista. Koska laissa ei mainita valvottuja ja tuettuja tapaamisia, ei sen seurauksena ole tuomioistuimen ratkaisuja ohjaavaa aineistoa, eikä merkittävässä määrin oikeuskirjallisuutta. Yksittäisen asiakkaan näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että tuomarilla on poikkeuksellisen paljon harkintavaltaa. Tämä johtaa siihen, että avustajan tulee olla erityisen varovainen arvioidessaan vaatimusten menestymismahdollisuuksia. Tämä luonnollisesti vaikuttaa myös siihen, millaisia vaatimuksia kannattaa esittää. Jos oikeuskäytäntö olisi yhtenäisempi, voisi vaatimusten esittämisvaiheessa pohtia realistisemmin eri tapaamismuotojen menestymismahdollisuuksia. Oma kokemukseni on, että perusteet valvotuille tai tuetuille tapaamisille ovat vaihdelleet tuomioistuimittain (ja tuomareittain) ja osassa tapauksista määräämiskynnys on asetettu hyvin korkeaksi. Toisaalta joissakin tapauksissa toisen vanhemman huoli on riittänyt määräämisperusteeksi. Yleisimpiä syitä tapaamisoikeuden kaventamiseksi ovat olleet muun muassa päihteiden väärinkäyttö, lapsikaappausuhka, epäily seksuaalisesta hyväksikäytöstä, vanhemman mielenterveysongelmat, kokemattomuus hoitaa lasta tai se, ettei vanhemmalla ole suhdetta lapseen. Yleensä kynnys valvonnan alla tapahtuville tapaamisille on matalampi väliaikaismääräyksessä. Tyypillistä on myös, että tapaamiset määrätään valvonnan alle vain määräajaksi, sillä pyrkimyksenä on normalisoida tapaamiset mahdollisimman pian. Etenkin päihdeongelmatilanteissa on itselläni herännyt kysymys siitä, voidaanko asiassa oikeasti luottaa siihen, että tapaajavanhempi hoitaa päihdeongelmansa (joka on jatkunut pahimmillaan kymmeniä vuosia) kuudessa kuukaudessa pois, minkä jälkeen tapaamiset voidaan toteuttaa hänen kotonaan. Välillä asiakkaat ovat hämmästyneitä siitä, miksei tuomari ota heidän huoltaan tosissaan eikä määrää valvottuja tapaamisia. On hyvä muistaa, että vaikka tapaamisoikeus on lapsen oikeus ja hänen turvallisuutensa on ensisijainen, ei tuomioistuin voi rajoittaa tapaamisia ihan kevyin perustein. Lapsella on oikeus toiseen vanhempaansa ja yleensä valvotut tai tuetut tapaamiset ovat vain välivaihe kohti normaaleja tapaamisia. Tuomioistuin joutuu arvioimaan sekä lapsen oikeutta suojeluun että lapsen oikeutta vanhempaan ja puntaroimaan, missä määrin toista oikeutta voi rajoittaa. Hyvä uutinen on se, että nykyinen hallitus on valmistelemassa uudistusta huoltolakia koskien. Hallitusohjelmaan on kirjoitettu, että lapsen huolto- ja tapaamisoikeuslainsäädännön uudistus toteutetaan kuluvalla hallituskaudella. Tähän uudistukseen on kirjattu tarve selvittää, tulisiko laissa säädellä valvotuista ja tuetuista tapaamisista. Tulevaisuudessa tilanne voi siis muuttua ja toivottavasti jatkossa lapsen etua tarkastellaan hieman yhtenäisemmästä näkökulmasta, vaikka tuleekin muistaa, että jokainen lapsi ja huoltoriita on oma tapauksensa.